Karri Varpio

Tutkimusmatkalla mikrobeista mielikuviin

Tuotteiden laatu aletaan yhä enemmän ymmärtää elinkaarivaikutusten näkökulmasta. Maaseudun arvosta puhuttaessa ajankohtaistuvat arjen ja siitä muodostuvan kuvan psyykkiset ulottuvuudet.

Biodynaaminen viljely on hyvä esimerkki ekologisesti kestävästä maataloudesta. Tästä ovat samaa mieltä monet muutkin kuin biodynaamikot. Ekologinen kestävyys ei kuitenkaan alun perin ole ollut perimmäisenä tavoitteena. Se on syntynyt lisäominaisuutena, kun on kehitetty antroposofisiin ajatuksiin pohjaavaa viljelytapaa.

Biodynaamisen viljelyn vahvuus onkin sen käytännön toteutuksessa. Biodynaamisten tilojen toimintaan kuuluu itsestään selvästi ravinteiden kierrättäminen, viljelymaan kunnosta huolehtiminen, luonnon sekä viljelykasvien ja kotieläinten monimuotoisuuden tukeminen. Toiminnan vaikutukset huomioidaan tiloilla kokonaisvaltaisesti ja eettiset kysymykset nivoutuvat jokapäiväisiin töihin ja koko perustehtävään, ruuan tuottamiseen. 

Tämän arvon havaitsee, kun sitä vertaa tavanomaiseen maatalouteen, jossa yksipuoliset taloudelliset tavoitteet ja tekniset ratkaisut johtavat kierteeseen, jossa aikaisempia virheitä joudutaan paikkaamaan uusilla ratkaisuilla, jotka taas johtavat yhä uusiin ongelmiin.

Ruisleipää ympäristöystävällisesti

Äskettäin julkistettiin laaja tutkimus ruisleivän ja maidon tuotannon elinkaarivaikutuksista. Siinä verrattiin tavanomaisten ja luomutuotteiden koko tuotannon ympäristövaikutuksia, alkaen viljelystä ja sen tuotantopanoksista ja päätyen valmistukseen.

Luomumaidontuotanto havaittiin selvästi ympäristöystävällisemmäksi kuin tavanomaisen maidon tuotanto. Luomuruisleipä puolestaan jää tappiolle tavalliselle ruisleivälle, kun lasketaan vaikutukset tuotettua leipäkiloa kohti (yksi luomuruishehtaari on kyllä parempi kuin tavallinen ruishehtaari). Tämä johtuu luomun alhaisemmasta satotasosta, ja siitä että karjattomilla tiloilla joudutaan käyttämään peltoalaa viherlannoitukseen, jonka ravinnehuuhtoutumat lasketaan mukaan tuotetulle ruiskilolle.

Tutkijat painottivat kuitenkin, että ehdottomasti paras tapa viljellä ruista on karjatalouden yhteydessä. Eli niin, että lanta voidaan hyödyntää leipäviljan viljelyssä ja nurmen sato voidaan syöttää karjalle. Mahdollisimman suljettu kierto siis, jossa rehua ja lantaa ei kuljetella edestakaisin, ainakaan naapuritilaa pidemmälle.

Tämähän on itsestään selvää ja normaalia käytäntöä biodynaamisille viljelijöille. Maatalouden valtalinja on kuitenkin mennyt tasan päinvastaiseen suuntaan, eikä luomunkaan leviäminen ole vielä kehitystä juuri muuttanut. Siksi tarvitaan tutkimustuloksia, joilla perustella muutoksen tarvetta.

Ulkomaisia tutkimustuloksia

Kertauksena muistutettakoon Sveitsissä käynnissä olevasta DOK-kokeesta, josta kerrottiin tuloksia Demeterin numerossa 4/99. Siinä vahvistui selkeästi käsitys, että maan pieneliöstön määrä ja aktiivisuus on biologisissa viljelymuodoissa, erityisesti biodynaamisessa, korkeampi. Tällä on positiivinen vaikutus mm. maaperän vedenläpäisykykyyn, mururakenteen pysyvyyteen, ravinteiden pidätyskykyyn ja humuspitoisuuteen.

Biodynaamista viljelyä koskevaa tutkimusta on kritisoitu siitä, että useinkaan tuloksia ei voida puutteellisten koejärjestelyjen takia pitää tilastollisesti riittävän varmoina. Toinen kritiikin kohta on ollut se, että tutkijat ovat olettaneet "oikeansuuntaisten" tulosten automaattisesti selittyvän sillä, että Maatalouskurssissa on sanottu että näin asian kuuluu ollakin. Kuitenkin tieteellisessä työssä yleensä on tapana pohtia mahdollisia selityksiä saaduille tuloksille.

Tämä kritiikki on otettu huomioon Yhdysvalloissa tehdyssä kompostipreparaattien vaikutusta selvittäneessä kokeessa. Siinä verrattiin lantakomposteja sen mukaan, oliko niissä käytetty preparaatteja vai ei. Komposteja käsiteltiin samalla tavoin sitä myöten, että kumpaankin tehtiin reiät, jotka peitettiin peltomullalla, ja reikiin laitettiin (tai ei laitettu) preparaatteja.

Molemmissa komposteissa oli sama huippulämpötila (joka oli heti kompostin kokoamisvaiheessa), mutta biodynaamisessa kompostissa lämpötila pysytteli siitä eteenpäin korkeammalla kuin verrokissa. Tämä, sekä valmiin kompostin suurempi nitraattipitoisuus preparoidussa kompostissa ja eräät pienet erot mikrobiston toiminnassa, viittasivat tutkijoiden mukaan siihen, että preparaattien käyttö nopeuttaa kompostin kehitystä ja saa aikaan kypsemmän kompostin.

Mahdollisina selityksinä pohdittiin kasvien sisältämiä bioaktiivisia yhdisteitä, jotka voivat vaikuttaa mikrobiston toimintaan. Toinen mahdollisuus on, että preparaattien mukana tuli sellaista mikrobistoa, joka sai aikaan eron kompostoitumisessa.

Näitä selityksiä pitäisi tutkia erikseen, jos haluaisi varmempaa tietoa. Tulos on joka tapauksessa biodynaamisesta näkökulmasta katsoen "oikeansuuntainen". Muistettakoon kuitenkin, että preparaattien käyttö on kokonaisuus, eikä kompostin kypsyttäminen ole välttämättä preparaattien ainoa vaikutus. Esimerkiksi ruotsalaisessa pitkäaikaisessa K-kokeessa on todettu pelkällä kompostipreparaattien käytöllä, ilman peltopreparaatteja, olevan negatiivinen vaikutus kasvien laatuun ja varastokestävyyteen.

Mielikuvien virrassa

Nykyään eletään mielikuvien voimakkaasti hallitsemaa aikaa, ja niitä myös hyödynnetään sumeilematta omien päämäärien saavuttamiseksi. Riippumatta siitä, halutaanko…….. Jatkuu

Takaisin