Nuoret ja maatalouden tulevaisuus

Clemens von Schwanenflügel työskentelee maanviljelijänä Pohjois-Saksassa ja on aktiivisesti mukana biodynaamisessa koulutuksessa. Hän kertoo mitä kehitys ja yksilöllistyminen merkitsevät nykyaikana, kun maailmassa ja ihmisissä tapahtuu koko ajan valtavasti. 

Kehitys ja tulevaisuus ovat koulutuksen peruskysymyksiä. Niissä opettaja ja oppilas kohtaavat toisensa samanarvoisina: vanhemmalla on enemmän elämänkokemusta, mutta nuorempi on lähempänä tulevaisuutta. Mikä hedelmällinen lähtökohta todelliselle keskustelulle!

Tulevaisuuteen ei voisi suhtautua virheellisemmin, kuin ajatella että kaikki tapahtuu omalla painollaan, haluaa sitä tai ei. Kysymys on suhteestamme aikaan. Eteneekö se mielestämme alkuräjähdyksestä täysin sattumanvaraisesti? Mitä sitä ennen oli? Kulkeeko aika kohti tiettyä päämäärää vai onko se saman ikuista toistoa? Ymmärretäänkö se suoraviivaisena, kausaalisena, syklisenä, eskatologisena, evolutiivisena, finaalisena, revolutiivisena? Lopulta törmätään kysymykseen: Onko jotain uutta todella olemassa? Jos on, niin miten se syntyy maailmaan? Missä luominen tapahtuu? – Kouluttajat ja viljelyneuvojat eivät saisi pitää näitä kysymyksiä ratkaistuina, vaan heidän tulisi itse kysyen ottaa osaa keskusteluun. Näistä aiheista voi helposti lähteä etsimään henkistä ulottuvuutta.

Henkisyys ei löydy perinteestä, vaan siitä että ajatellessaan luo omasta hengestään. Näin oma henkisyys, minuus ja vapaus nousevat esiin. Tullaan kysymykseen maailman kehityksestä ja ihmisen asemasta siinä. Sisäisen koulutuksen tie avautuu mahdollisuutena tarttua omassa itsessä oleviin muuttaviin, tulevaisuutta luoviin voimiin.

Tässä valossa opetuksen sisältöön tulee jotain, joka ravistelee, porautuu läpi, ja voi herättää uusia ajatuksia ja impulsseja. Kokeneempien tehtävä on huolehtia siitä, että nämä teemat ovat läsnä kaikessa opetuksessa, puhutaan sitten historiasta, ajan ilmiöistä, vuodenkulusta, sosiaalisuudesta, astronomiasta, kasviopista, tilanhoidosta tai kotieläinten jalostuksesta.

Nuorten kiperät kysymykset

Jokainen ihminen kantaa näitä peruskysymyksiä mukanaan. Nuorten (18-25 vuotiaat) kanssa niistä on helppo puhua, mutta yli kolmekymmenvuotiaat viljelijät tuntuvat usein kuuluvan siihen ihmislajiin, joka työntää nämä kysymykset sivuun tarpeettomina. Kuitenkin ne kuuluvat biodynaamiseen viljelyyn. Neuvojien tulisikin pitää ne mielessään, ettei siirtymävaihe jäisi pelkiksi teknisiksi resepteiksi.

Harjoittelijat ja siviilipalvelusmiehet kysyvät maatilallamme esimerkiksi:

·        Miten olette mukana luomisessa ja päästätte minut siitä osalliseksi?

·        Pystyttekö elämään yhdessä (myös minun kanssani) ja ennen kaikkea tekemään töitä yhdessä?

·        Rakennatteko pelkästään itsellenne omaa pesää, vai oletteko mukana yhteiskunnan kehittämisessä? Ja viimeksi kaikkein henkilökohtaisin:

·        Onko teillä itsellänne vielä kysymyksiä, vieläkö kehitytte?

Nuoret tekevät tarkkoja havaintoja asioista, vaikka he eivät näin selkeitä kysymyksiä tekisikään. He voivat myös kysyä:

·        Annatko tulevaisuuden tapahtua menneisyyden jatkumona, vai muokkaatko sitä yhä uusin impulssein, itseäsi työstäen?

Näin katsoen koulutus ja biodynaaminen viljely eivät ole erotettavissa kysymyksestä: Miten kehitämme maatiloja tulevaisuudesta käsin? ………..Jatkuu

Takaisin