Luonnon ykseys ja maanviljely

Karri Varpio

Japanilainen Masanobu Fukuoka on viljellyt tilaansa jo 50 vuoden ajan muokkaamatta peltojaan, lannoittamatta, torjumatta rikkaruohoja, ilman kasvinsuojelua. Mihin perustuu tämä varsin epätavalliselta tuntuva viljelytapa?

Fukuoka oli alun perin mikrobiologi ja kasvipatologi. Se työ kuitenkin jäi hänen kyseenalaistettuaan tieteen mahdollisuudet ymmärtää luonnon kokonaisuutta. Hän alkoi kehittää kotitilallaan viljelytapaa, joka olisi samanlaista kuin luonnon toiminta. Fukuokan metodi oli kysyä, "miten voin olla tekemättä tuota ja tuota", eikä miettiä, "mitä tapahtuu jos teen näin tai noin".
Fukuokalle ei ole olemassa syytä ja seurausta, joita seuraamalla asiat voitaisiin korjata. Analyyttinen, tieteellinen ajattelu ei voi tavoittaa ymmärrystä luonnosta, eivätkä tieteelliseen ajatteluun perustuvat menetelmät johda muuhun kuin syvemmälle ongelmiin. Hän näkee luonnonmukaisen viljelyn osana samaa tieteellistä metodia kuin tavallisenkin viljelyn.

Luonto on yksi

Fukuokalle luonto on kokonaisuus, jolle ihmisen taidot eivät vedä vertoja. Siihen pitää luottaa, omaa egoa ei saa päästää antamaan neuvoja. Luonnossa ei ole hyvää tai huonoa satoa, vain ihminen arvottaa siten. Siksi asiat täytyy nähdä laajemmin, katsomalla ajan ja paikan yli, jolloin hetkelliset olosuhteet eivät johda harhaan.
Ei siis pidä määrittää kasvin lehdellä keikkuvaa hyönteistä tuholaiseksi tai hyötyeliöksi, eikä etsiä keinoa päästä siitä eroon. Sen sijaan voi yrittää luoda ympäristön, jossa "hyödylliset" ja "vahingolliset" hyönteiset esiintyvät, niin kuin ne luonnossa tekevät, yhdessä, tuhoamatta viljelykasveja kokonaan.
Fukuokan ajatusta kokonaisuuden ymmärtämisestä ei pidä sekoittaa analyyttiseen systeemiajatteluun tai muihin holistisiin tieteen muotoihin, joissa osat yritetään sijoittaa laajempiin yhteyksiin ja siten saada käsitys kokonaiskuvasta. Tällainen kuva on aina osa vielä laajempaa kokonaisuutta. Sillä tavalla ei päästä ymmärrykseen luonnon ykseydestä.
Luonto itsessään ei tee virheitä. Ihmisen toiminta on se joka aiheuttaa ongelmia, ja näiden ongelmien korjaaminen johtaa aina pahenevaan kierteeseen. Kuten maataloudessa, jossa siipiauran keksiminen on vienyt meidät jo isoihin nelivetotraktoreihin, kasvinsuojeluruiskuihin, tarkkuusviljelyyn ja gps-satelliittipaikannukseen. Tai avokesannointiin, kompostinkääntämiseen ja rikkaäestämiseen. Kaikki tämä on pakkoa edellisten toimien aiheuttamissa olosuhteissa, kierrettä, joka vie yhä kauemmas todellisesta luonnosta. Fukuokan ratkaisu on paluuta takaisinpäin tässä kehässä, niin että luonnolle annetaan mahdollisuus korjata tehdyt virheet. Tätä menetelmää kutsutaan "ei-toiminnaksi".
Tämä muistuttaa taolaisuuden "teottoman teon" periaatetta, jossa tao, asioiden luontainen järjestys, toteutuu kun asioiden sisäisen suunnan annetaan tapahtua. Ei siis ole tarkoituksenmukaista puuttua liikaa luonnon tapahtumiin, koska se vain sotkee asioita.
Eihän kannata uunin hiillostakaan mennä tarpeettomasti kohentamaan, koska palkkana voi hyvin olla vain kipinän polttama reikä matossa. Luullakseni Fukuoka yrittää sanoa, että samalla tavoin pitäisi malttaa mielensä maanviljelyssäkin, eikä korjailla asioita vain tunteakseen olevansa hyödyllinen ja aikaansaava.

Buddhalaista filosofiaa

Fukuoka erottaa toisistaan puhtaan, filosofisen ymmärryksen pohjalta toimivan luonnollisen viljelyn, ja toisaalta viljelyn, jossa vasta tavoitellaan luonnollisen maatalouden edellyttämää ymmärrystä. Fukuoka nimittää näitä buddhalaisin termein Mahayana-viljelyksi ja Hinayana-viljelyksi. Viljelläkseen Fukuokan menetelmien mukaan ei kuitenkaan tarvitse olla buddhalaisuuden tuntija tai erityisen henkisesti suuntautunut. Viime kädessä kyse on yrityksestä ymmärtää luonnon olemusta.
Tieteelliseen tietoon perustuva, länsimaistyyppinen maatalous, joka käyttää mitä moninaisimpia keinoja viljely-ympäristön manipuloimiseksi, pohjautuu kokonaan erilaiseen ajatusmaailmaan. Se on tyystin hetkellisten olosuhteiden armoilla, ja voi niillä kriteereillä arvioiden saavuttaa huomattaviakin tuloksia. Samalla se kuitenkin aiheuttaa sekä ajallisesti että paikallisesti kauaskantoisia vahingollisia seurauksia.
Kaikkea olemassaolevaa tietoa ei kuitenkaan voi yhtäkkiä heittää syrjään, eikä aikaisemmin huolella hoidettuja peltoja ja kasveja pidä yhtäkkiä jättää oman onnensa nojaan, ja vain odottaa, että ne tuottavat suuren sadon. Kun ymmärtää mitä todellinen luonto on, ymmärtää samalla, mitä ei pidä tehdä. Tällöin voi toimia yhdessä luonnon kanssa.
Tarvitaan kuitenkin paljon sekä kokeilua että luonnon tarkkailua ennen kuin viljelyn saa toimimaan käytännössä. Mitä luontaisemmassa tilassa pelto on, sen helpompi on luonnollisen viljelyn harjoittaminen. Pellon on oltava terve, maan elävä.

Riisin ja ohran viljely

Fukuoka myöntää, että viljelyn harjoittaminen tällä tavoin ei ole helppoa. Vaikka tavoitteena on välttää kaiken tarpeettoman työn tekemistä, niin alkuvaiheessa työtä riittää. Omilla japanilaisittain tyypillisillä pienillä pelloillaan hän selviytyy käsin kaikista töistä ja saa niiltä tavanomaisen viljelyn kanssa vertailukelpoisia satoja.
Fukuokan peltoviljelymenetelmä on seuraavanlainen: syksyllä, kun riisi tuleentuu hän levittää viljan, tavallisesti ohran, ja apilan siemenet peltoon. Ne taimettuvat ennen riisin sadonkorjuuta. Oljet levitetään takaisin peltoon. Vuodenvaihteen tienoilla hän kylvää ohran ja apilan sekaan savella pelletöityjä riisinsiemeniä. Ne itävät keväällä, viljan kypsyessä korjuukuntoon toukokuussa. Puidun viljan oljet levitetään takaisin peltoon, jossa valkoapila peittää maan ja riisintaimet pilkistävät seasta. Seuraavaksi hän laskee pellon veden valtaan viikoksi, kahdeksi. Näin apila heikkenee ja riisintaimet lähtevät voimakkaaseen kasvuun. Pellot pidetään veden alla selvästi lyhyemmän ajan kuin tavallisessa riisinviljelyssä.
Vihannesviljely ei ole yhtä yksinkertaista. Tosin puolivillien vihanneksien viljely Fukuokan menetelmällä ei ole työlästä, mutta kaupalliseen tuotantoon tämä menetelmä tuskin sopii.
Fukuokan tiluksilla vihannekset kasvavat hedelmätarhassa mitä moninaisimpien hedelmäpuiden, mandariinien, kirsikoiden, omenapuiden, joukossa. Ne saavat osaksi siementää itse itsensä. Osaksi kylvö tapahtuu levittämällä useiden eri lajien siemeniä sekaisin sopivaan aikaan kasvukautta. Taimia voi istuttaa samalla tavoin. Maassa on jatkuva valkoapilakasvusto, mutta vihannekset selviävät siitä niiton avulla.
Ajatuksena on se, että kasvit kasvavat luontaisen kaltaisessa tilassa, joka ei koostu vain yhdestä lajista. Samassa paikassa saa kasvaa sekä puita, pensaita että aluskasvustoa kuten luonnossa.
Tätä voi itse kokeilla yksinkertaisimmillaan siten, että levittää johonkin pellonnurkkaan keväällä mahdollisimman monen vihanneslajin sekä apilan siemeniä, mielellään ennen sadetta niin että itäminen pääsee heti alkuun. Tämä tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarkkailla kasvien kasvua sekakasvustossa. Kun jättää joitakin kasveja siementämään, voi tarkkailla myös niiden lisääntymistä ja eri kasvien selviämistä sekä kasvuston kehittymistä vuodesta toiseen.
Kaupallista satoa tavoiteltaessa toiminta on suunnitelmallisempaa, mutta silti toimitaan samojen periaatteiden mukaan. Muokkauksesta saavat edelleen vastata vahvajuuriset kasvit, maata ei käännetä. Lannoitus on palkokasvien varassa, ja jos on käytettävissä lantaa, sitä voi myös antaa. Kasvinjätteitä ja olkea käytetään katteena ja seuraava kasvi kylvetään tai istutetaan jo ennen edellisen kasvin korjuuta. Kun paljasta maata ei ole milloinkaan näkyvissä ja aina on jotakin kasvamassa, eivät rikkaruohot muodosta isoa ongelmaa. Toisaalta rikkoja voi hyödyntää alus- ja pyydyskasveina. Tällä tavoin muodostuu myös hyönteisille pysyvät olot, mikä auttaa peto- ja loishyönteisten pysyvän kannan muodostumista. Lisäksi suunnitelmallinen kasvivuorottelu, erityisesti ongelmakasvien kuten ristikukkaisten osalta, sekä sekaviljely, ehkäisevät suuret tuhot.

Miten Suomessa?

Miten näitä menetelmiä voisi soveltaa meidän oloissamme? Vaikka täällä ei saa kahta viljasatoa vuodessa eikä riisi menesty, ovat perusperiaatteet samat. Fukuoka kehottaa hyödyntämään hänen kokemuksensa ja kokeilemaan ensin samoja menetelmiä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaisi esimerkiksi rukiin viljelyä pysyvässä apilakatteessa vanhan kasvuston sekaan kylväen.
Täällä voi myös hyödyntää talvea tehokkaana kasvun lopettajana. Ja mikä estää kokeilemasta Luomulehdessä esiteltyä lumisen pellon jyräystä nurmen lopettamiseen. Juhannusruis tai kevät- ja syysviljan kylvö samaan aikaan ovat jo vanhoja keksintöjä. Sopivissa oloissa vilja itää pintaankylvettynäkin, ainakin kaurakasvuston on saanut heittelemällä siemenen tuoreherneen sekaan vähän ennen kasvuston niittoa.
Puutarhaviljelyssä Fukuokan menetelmä tuskin heti helpottaa työmäärää. Olki- ja ruohokatteiden käyttö lienee välttämätöntä maanpinnan peittämiseksi, vaikka käytettäisiinkin pyydyskasveja satokasvin jälkeen. Yhdysvalloissa on pysyviin penkkeihin istutettu tai kylvetty kasveja, niin että niiden kasvuaika menee osittain päällekkäin ja koko ajan on jotain kasvamassa. Penkkejä ei muokata lainkaan, vaan pysyvä katekerros pitää pinnan muruisena, ja tallauksen välttäminen ja syväjuuriset kasvit maan kuohkeana.

Lähteitä: Fukuoka, Masanobu. 1985. The natural way of farming,

 www.regenwurm.de/mist/fukuoka.html

www.seedballs.com

 www.alternativ.net/natuerlich/neuland/index.shtml

Takaisin