Kun Virve Weckström puhuu työstään ja biodynaamista laadusta, hän lähtee liikkeelle vuodenkierrosta.
Ulkoinen laatu on yleisesti esillä, mutta miten lähestytään sisäistä laatua?
Valo muuttuu koko ajan vuoden kulussa. Loka-marraskuun aurinkoisina päivinä metsän reuna aivan kylpee matalalta suuntautuvassa valossa ja varjot venyvät valtavan pitkiksi.Valo ei ole tavattoman kirkas, mutta kohteet näkyvät siinä lämpimän ja lohduttavan sävyisinä. Tammi-helmikuussa valo on ikään kuin kauempana ja ilman kylmyys tuo siihen oman mausteensa. Aurinko nousee ja laskee hyvin hitaasti. Mikä ero onkaan nousevassa ja laskevassa valossa!
Maaliskuussa valosta tulee valtavan intensiivinen ja hangen kirkkaus voi tehdä siitä jopa sietämättömän. Nyt valoon liittyy jo lämpöäkin. Ajankohta on voimakas murros, joka vaatii paljon voimia ihmisiltä. Alkukesällä syntyvät ihanat kesäyöt. Silloin kaikki kylpee valon yltäkylläisyydessä. Heinä-elokuussa tulee lämpö voimakkaasti mukaan. Edefelt on maalauksessaan lapsista uimarannalla kuvannut taidokkaasti tätä kesän ja valon täyteyttä.
Valo siis muuttuu vuodenkierrossa jatkuvasti. Samalla myös sen toisen puolen, pimeyden laadut tulevat koettaviksi. Alueelliset erot ovat huomattavia, esimerkiksi Itä-Suomen ja Länsi-Uudenmaan valo on täysin erilaista. Valon laadun kokeminen tuo elämään kiinnostavuutta ja ihmettä.
Valon ja pimeyden välillä syntyvillä väreillä meidät on aivan kyllästetty, emmekä pysty havainnoimaan niitä jatkuvasti. Jokainen voi kuitenkin hetkellisesti tutkia esimerkiksi jotain tiettyä väriä ja sen täysin omaa luonnetta.
Rudolf Steiner on puhunut siitä, miten esimerkiksi taivaan sineen voi paneutua*: "Suuntaamme katseemme.maan päältä maailman avaruuksiin, jossa.vastassamme on taivaan sini. Olettakaamme, että teemme tämän päivänä, jolloin ei pieninkään pilvenhattara riko taivaan sineä. Näemme kaikkiallla taivaan sinen kaartuvan yllämme. Ei merkitse mitään, tunnustammeko tämän sinen fyysisessä mielessä reaaliseksi; kysymys on lähinnä vaikutelmasta, jonka tämä yllämme kaartuva taivaan sini meihin tekee.
Ajatelkaamme, että voimme intensiivisesti antautua tälle taivaan sinelle ja pysyä sen herättämässä vaikutelmassa sillä tavoin, että unohdamme kaiken, mikä elämässämme muuten on tuttua ja mitä on ympärillämme. Sivuutamme hetkeksi kaikki elämän surut ja huolet ja antaudumme pelkästään tähän taivaan sinen vaikutelmaan... Silloin tulee tietty hetki, jolloin taivaan sini häipyy... Mutta jos tarkkaamme sieluamme hetkellä, jolloin sini lakkaa meille olemasta sininen, havaitsemme itsessämme aivan tietyn tunnelman. Sini tavallaan haihtuu ja eteemme avautuu eräänlainen äärettömyys, ja tähän äärettömyyteen, tähän tyhjiöön, joka aikaisemmin oli sinisyys, pyrkii aivan tietty sielullinen tunnelma, sielun vire. Jos haluamme löytää ilmaisun tälle tunnolle tai tunnelmalle, joka tahtoo kohota äärettömyyksiin saakka, voimme sanoa: tunnemme hartautta äärettömyyden edessä, antautuvaa hartautta... Sinen hävitessä leimahti meissä tietty moraalinen tunto maailmasta".
Hän jatkaa samassa yhteydessä harjoituksilla kasvien versovan vihreyden ja valkoisen lumikentän katsomisesta ja niiden herättämien tunteiden kokemisesta. Fyysisen maailman takana olevan elämänmaailman tajuamiseen tarvitaan siis tiettyä lähestymistapaa ja paneutumista. Itseään voi kouluttaa esimerkiksi tekemällä maalausharjoituksia. Mutta miten tämä valon ja värin havaitseminen liittyy viljelijän työhön?
Viljelijälle aistit ovat erittäin tärkeäitä. Hajuaistin käyttö on hyvin yleistä laatujen toteamiseksi, samoin makujen havainnoiminen. Pohjoismaiden tutkimusrenkaan tapaamisen yhteydessä tehtiin kerran sokkokoe, jossa maisteltiin porkkanoita. Melkein yksimielisesti valittiin parhaaksi näyte, joka oli lannoitettu biodynaamisilla preparaateilla hoidetulla kompostilla. Huonomman makuiset oli lannoittu komposteilla, joissa oli käytetty vain osaa biodynaamisista kompostipreparaateista, tai niitä ei oltu käytetty lainkaan. Näin tuli konkreettisesti esiin asia, jonka monet kuluttajat hyvin tietävät: biodynaamiset tuotteet maistuvat hyvälle. Tätä makua kuvaa ehkä parhaiten sanonta, että se on vivahderikas.
Kerran erään tapaamisen yhteydessä haistelimme kahden jauhopussin sisältöjä. Ero tuntui selvänä: toisen haju oli hieno "myllyntuore", toinen taas tuomittiin yksimielisesti luotaantyöntäväksi. Jauhot olivat peräisin kahdelta Skillebyn tutkimustilan koeruudulta. Jälkimmäisellä oli käytetty virtsaa kasvun tehostamiseksi.
On selvää, että Pohjolan kevään kylmissä oloissa tarvitaan apukeinoja kasvun liikkeelle saamiseksi ja vehnän valkuaisen määrä on saatava korkeaksi, että leipä kohoaa kunnolla. Mutta ei ole sama mitä keinoja käytetään, jos pyritään Demeter-laatuun. Demeter-laatu on aivan oma lukunsa, josta voisi käyttää mainoslausetta "Varoitus, tästä voi tulla riippuvaiseksi."
Miettiessäni biodynaamisten kompostipreparaattien olemusta näen edessäni kesäisen luonnonniityn. Se on ekosysteemi, joka on tietynlaisessa tasapainossa. Siihen kuuluu eläinkunnan edustajia kuten mehiläisiä ja muita ötököitä. Biodynaamisten kompostipreparaattien valmistukseen käytetään erilaisia niityllä kasvavia yrttejä, kuten siankärsämöä, kamomillaa, voikukkaa ja nokkosta.
Viljelykasvit kasvatetaan usein monokulttuureissa, joista luonnon monipuolisuus puuttuu. Tässä tulevat avuksi juuri preparaatit. Niiden avulla viljelykasvi pystyy yksipuolisuudessakin ottamaan monipuolisesti kaikkea sitä, mitä se kasvuunsa tarvitsee. Kasvin ympäristö muuttuu preparaattien ansiosta. Ja ympäristöllä on valtava merkitys kasvin laadun muodostumiseen, kuten erityisesti viininviljelijät tietävät. Preparaattien salaisuus piilee siis siinä, että ne helpottavat kasvin olemista.
Kysymykseen miksi viljelen biodynaamisesti, löytyy vastauksia jo käytännön kokemuksista. Olen Pargaksen tilalla huomanut, että äärimmäiset tilanteet, esimerkiksi viime vuosien kuivuus ja märkyys eivät aiheutakaan mitään hirveää katastrofia. Monipuolisen maatilan kokonaisuudessa näkyy toimivuus ja kehitys.
Itse preparaattien käytön yhteydessä koen tietysti ajottain epäilyä ja voimattomuutta, kun en vielä tunne niitä tarpeeksi hyvin enkä aina tiedä mitä teen. Itse tekeminen kuitenkin antaa joka kerran olon, että kyllä oli hyvä että tämä asia tuli taas hoidettua.
En pysty esimerkiksi piipreparaatin ruiskuttamisen jälkeen näkemään, että nyt tapahtui jotain aivan radikaalia. Mutta esimerkiksi kesän 1998 märkyyden keskellä tuli todistus ulkopuoliselta. Monella oli silloin vaikeuksia viljojen hehtolitrapainoissa ja niitä tutkinut henkilö sanoi, että luomuviljelijät olivat ainoita, joilla hehtolitrapaino oli toivotulla tasolla, ja että biodynaamikot selvästi ylittivät tämänkin.
Olemme myös itse tehneet monenlaisia kokeita oppiaksemme paremmin ymmärtämään preparaattien valmistusta ja saaneet näin tukea tekemiseemme. Samalla tietysti nousee koko ajan uusia kysymyksiä.
Maailman tämänhetkinen tilanne näyttää siltä, että kaikki uusi teknologinen kehitys kulkee sellaista tempoa, ettei terveydenhuolto pysy perässä. Hoidon kustannukset nousevat koko ajan eivätkä kaikki pääse siitä osallisiksi. Eräs tutkija sanoi kerran radiossa, että tekniikka on kuin Jurassic Park -elokuvan Tyrannosaurus Rex, joka tehtiin keinotekoisesti ja pantiin häkkiin, mutta sitten se karkasi tekijöiltään.
Onko toista tietä, jossa ihmiset voisivat elää ihmisarvoista elämää saaden kaiken sen, mitä normaaliin elämiseen tarvitaan? Biodynaamisessa työssä vallitseva kokonaisvaltainen lähestymistapa tuo kehitykseen jotain uutta. Henkiseen ihmis- ja luontokäsitykseen perustuva maatalous, lasten koulutus, taide-elämä, ravitsemus, laajennetttu lääketiede jne. muodostavat elimellisen kokonaisuuden, joka pyrkii tukemaan elämän sisäisten laatujen kehitystä. Se antaa uusia eväitä tulevaisuudelle.
*Luonnonkuntien ja taivaankappaleiden henkiset olennot, Antroposofinen liitto 1987
Teksti pohjautuu Virve Weckströmin alustukseen Biodynaamisen yhdistyksen yhteistyötapaamisessa marraskuussa 1999. - K.J.
Dem 1/00