Kaisu Virkkunen

Vuodenjuhlien mieli

G.S. Lewis avaa Narnia-saduissaan näkymän noidan valtakuntaan. Se oli maa, jossa oli aina talvi mutta ei koskaan joulua. Talvi ilman joulua: samaa harmaa-valkoista päästä päähän. Mitä jouluna muuten tapahtuneekin, ainakin se katkaisee talviajan mekaanisen kulun. Väliin tulee jotakin, joka mitenkään ei sovellu noidan valtakunnan järkeviin ja tehokkaisiin puitteisiin. Tulee katko, tauko, poismeneminen – oikeastaan aika, jota tavallisessa järjellisessä mielessä ei ollenkaan ole. Mutta sen ajan jälkeen – vietimme joulua miten tahansa – on jotakin loppunut ja alkaa uusi. Emme koe näin siksi, että kalenterin mukaan on tullut uusi vuosi. Uusi vuosi on kalenterissa sijoitettu tähän kohtaan siksi, että ihminen kokee näin.

Ne, jotka ovat asettaneet vuodenjuhlat paikoilleen, tiesivät ainakin ihmisen elämäntarpeista jotakin. Nykyään heitä kai nimitettäisiin stressin torjujiksi. Noidan valtakunnassa oli se vika, että asiat siellä tapahtuivat jatkuvaa mekaanista tahtiaan. Sieltä puuttui rytmi. Rytmillä on syvän levon kohtansa ja korkeimman nousun. Kulminaatiossaan se aina hetkeksi pysähtyy, lopettaa, vetää ikään kuin henkeä ja alkaa uudelleen.

Tällaisessa rytmisyydessä lepää elollinen luonto kauttaaltaan. Ne, jotka asettivat juhlat vuoteemme, johtivat tämän elollisen luonnon rytmisyyden kantamaan myös ihmisen kulttuurielämää. Kun nykyiset kalenterin laatijat tekevät parhaansa mitätöidäkseen vuoden juhlat, he rakentavat valtakuntaa, jossa näistä elävien ehdoista ei tiedetä – inhimillisen voimattomuudesta, stressin valtakuntaa. Keitä juhla-aikojen säätäjät siten olivat? Vuodenjuhlillamme on kristillinen sisältö, mutta itse ne ovat vanhempaa perua. Samalla paikalla kuin nykyisin olivat vuodenjuhlat jo kaukana menneisyydessä ennen Kristuksen syntymää. Niiden säätäjät kuuluivat ihmiskuntaan, joka vielä koki luonnonelämän omanaan. Kun luonnolla oli suuri, ratkaiseva hetkensä, rytminen kulminaatio, ihminen ylensi mielensä juhlaan – kuulostamaan, tuntemaan, mitä tapahtui.

Muinaiset kristityt olivat näille vanhoille elämänsäätäjille vielä läheistä sukua. He ottivat samat juhlat, joiden mukana ihmisen elämä laskettiin luonnon suuren kantovoiman varaan, ja antoivat niille kristillisen sisällön, joka täsmällisesti vastasi sitä, mitä luonnossa tapahtui. Siksi voimme lukea näiden juhlien mielen yhtä hyvin luonnontapahtumisesta kuin kristillisistä aiheista. Ne lankeavat yhteen.

Juhlat on sijoitettu luonnon oman rytmin…………….Jatkuu

Takaisin