|
|
Pirkko Okkonen Rikkakasvien torjunta vihannesviljelyssäTalvella käydään läpi menneen kasvukauden kokemukset ja suunnitellaan tulevaa. Nyt voi esimerkiksi miettiä, miten rikkaruohontorjunnan saa järjestettyä helpommaksi ja tehokkaammaksi. Pirkko Okkosen Lepaalle tekemä seminaarityö tulee tässä avuksi. Luomuviljelyn kasvinsuojelussa puhutaan torjunnan sijaan säätelystä. Kohtuullinen määrä rikkakasveja edistää maan rakennetta, mikroilmastoa, ravinnetasapainoa ja toimii hyötyhyönteisten ravintokasveina. Silloin pellon eloyhteisö tasapainottaa itseään. Tarkoituksena on säädellä rikkakasvien määrää, ei hävittää niitä kokonaan. Rikkakasvien määrän säätely koskettaa koko viljelykiertoa. Torjunnan lähtökohta on maan siemenpankin pienentäminen tai säilyttäminen ennallaan ja kilpailukyvyltään heikoimman (tässä tapauksessa vihanneksen) kasvun turvaaminen. Rikkakasvit voivat tukahduttaa kasvista riippuen viljeltävän kasvin joko kokonaan (sipuli ja porkkana) tai pienentää satoa ratkaisevasti (40 % kaali). TORJUNTATARPEEN MÄÄRITTELYRikkakasvien torjuntatarpeen arvioimisessa tulee ottaa huomioon viljelykasvin kunto ja kilpailukyky, rikkalajien vaarallisuus eli niiden vaikutus satomäärään ja laatuun sekä sadonkorjuuseen, rikkakasvien leviäminen ja vaikutus seuraavana vuonna sekä torjunnan mahdollisuus sadonkorjuun jälkeen (esim. joko aluskasvi tai sänkimuokkaus). Rikkakasvien kanssa pärjäämiseksi on oleellista tehdä kasvinsuojelusuunnitelma, jolloin riskitekijöihin (kasvitaudit ja tuholaiset, kilpailu viljelykasvin kanssa, siemenpankin kasvaminen) voisi varautua etukäteen. Myös KTTK:n luonnonmukaisen tuotannon ehtojen 2000 kohdan 2.2.3. mukaan tilalla tulisi olla viljelysuunnitelma, jonka tulee sisältää toimet rikkakasvien ennaltaehkäisemiseksi. Erityisesti kestorikkaruohojen, juolavehnä, peltovalvatti, pelto-ohdake ja leskenlehti, torjuminen vaatii pitkäjännitteistä toimintaa. Rikkaruohojen ominaisuuksien tuntemus, tarvittavat välineet ja kärsivällisyys ovatkin säätelyn onnistumisen edellytyksiä. Vihannesviljelyssä maan tulisi olla puhdas kestorikkaruohoista ennen viljelykasvin viljelyä, koska niiden torjunta viljelyn aikana on vaikeaa viljelykasvia vahingoittamatta. Viljelykierron monipuolisuus tärkeimpänä ja rikkakasvien muu ennaltaehkäisy ovat avainasemassa luomupellon rikkakasvien säätelyssä. Esimerkiksi yksi- ja kaksivuotisten viljelykasvien vuorottelu estää niille kummallekin tyypillisten rikkaruohojen valtaan pääsyn vaikkakin esimerkiksi pelto-ohdake ja juolavehnä viihtyvät kummassakin kasvustossa. Peltojen rikkakasvien torjunta voidaan jakaa viljelykasvien kilpailukykyä parantaviin toimiin, ennakoivaan torjuntaan sekä suoraan torjuntaan. Kasvin kilpailukykyä parantavat toimet ovat maan hyvä kasvukunto, ojitus, kylvötekniikka (hyvä muokkaus, tasainen kylvö ja hyvä siemen), varjostava kasvilaji ja lajike, tasapainoinen lannoitus sekä lannan kompostointi. Ennakoivaan torjuntaan voidaan lukea viljelykierto, rikkakasvien ja juurakoiden leviämisen estäminen sekä maanmuokkaus. Suoraa torjuntaa ovat kestorikkakasvien osalta avo-, puolikesanto, rivivälien haraus ja niitto ja kitkentä. Kertarikkakasvien torjuntaa ovat mekaaninen torjunta, rikkaäestys ja haraus, pimeämuokkaus, liekitys sekä niitto ja kitkentä. Listaan voisi lisätä vihannes- ja marjanviljelyssä käytettävät katteet. Seuraavassa käsitellään ensin lyhyesti viherlannoituksen ja kerääjäkasvien käyttöä rikkakasvien torjujina sekä kesannointia ja sitten niitä suoria torjuntatoimenpiteitä, joita tehdään kyseisen vuoden vihanneslohkoilla. RIKKARUOHOJEN ENNALTAEHKÄISYViherlannoitus ja kerääjäkasvit Maassa oleva rikkakasvien siemenvarasto pienenee aina, kun …………… Jatkuu |