|
|
Peter Elsner Muoto, liike, muodonmuutos– kasvin, eläimen ja ihmisen muodonmuutoksia”Veistotaidetta ymmärtävä tietää, että pelkkä imitointi ei ole todella veistoksellista. Kun kokemuksellisesti, ei abstraktisti, vastaa kysymykseen mitä veistoksellisuus oikeastaan on, silloin pintaa ei pidä tärkeänä koska se matkii ihmisen kehon pintaa, tai vastaavaa. Siitä ei ole kysymys. Veistoksellisuus on pinnan oman elävyyden kokemista. Oivaltamalla ainoastaan yhden kerran taivutetun pinnan eron sellaiseen, joka on taivutettu vielä toistamiseen, tietää, että ainoastaan kerran taivutetulla pinnalla ei ole minkäänlaista veistoksellista elämää. Vain vielä uudelleen taivutettu pinta pystyy ilmaisemaan elämää. Veistoksen pinnoilla ja linjoilla on kaksi merkitystä. Puhun nyt vain toisesta näistä. Ensinnäkään terve tunto ei kestä plastisen pinnan säilymistä samanlaisena kuin se on esimerkiksi ihmishahmossa, jossa se on ihmissielun, ihmiselämän, siis jonkin korkeamman tappama. Haettaessa pinnan omaa elämää otetaan ihmishahmossa oleva elämä tai sielu ensin henkisesti ulos. Etsitään muodon omaa sielua. Se löytyy, kun pinta ei jää ainoastaan kerran taivutetuksi, vaan jo kertaalleen taivutettu pinta taivutetaan vielä uudelleen ja syntyy kaksoistaivutus. Huomaamme että pinta näin alkaa puhua, ja että syvältä alitajunnasta löytyy kokoava aisti sille, mitä kuvasin erittelemällä.” - Rudolf Steiner 1924 (Kunst und Kunsterkenntnis) Luonnon moninaiset ilmiöt herättivät Johann Wolfgang Goethen kysymään: Kuinka täysin erilaiset kasvit pystyy tunnistamaan kasveiksi? Se on mahdollista ainoastaan, koska kasvien moninaisuudessa vallitsee sisäinen yhteys, yhteinen perusidea. Tätä ideaa Goethe tuo esiin teoksessaan ”Kasvin muodonmuutos” (Biodynaaminen yhdistys 2000). Tutkimusta tehdessään hän ei ainoastaan oppinut syvemmin ymmärtämään kasvikunnan yhteistä lainmukaisuutta, vaan kehitti samalla kykyään muodostaa luovasti mielikuvia jopa ennen näkemättömistä kasveista, jotka kuitenkin olivat olemassa mahdollisuuksina. Rudolf Steiner toimitti nuorena Goethen luonnontieteellisiä kirjoituksia julkaistavaksi tuntien syvää hengenheimolaisuutta häntä kohtaan. Esitelmissään ja kirjoissaan Steiner usein korostaa Goethen tiedostamistavan merkitystä kulttuurin kehitykselle. Teoksessaan ”Goethen maailmankatsomuksen tietoteoreettisia perusteita” (ei suom.) hän esittää luonnon orgaanisuuden, elävyyden tiedostamisen edellytyksiä. Eräs perusteista on kysymys ”miten”. Meidän ei tulisi jäädä ajattelemaan ”mitä varten, miksi” jokin kasvin elin on olemassa, paljon olennaisempaa on tutkia ”kuinka” se on syntynyt. Elävyyttä lähestyttäessä on tärkeää kokea ilmiöt ajallisina. Toinen edellytys, joka välittömästi liittyy ensimmäiseen, on elävyyden sisäisen lainmukaisuuden, alkumuodon kokeminen. Tästä yleisestä, dynaamisesta, virtaavasta lainmukaisuudesta ovat johdettavissa kaikki erityiset olennot; alkumuoto on erityismuotojen perusta. Wilhelm Reichert toi 70-luvulla veistotaiteeseen uusia impulsseja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia taiteellisen työn tietoiseen kehittämiseen. Hän kehitti Goethen värioppiin ja Steinerin näkemykseen väridynamiikasta ja väriperspektiivistä perustuvan Goethen väriympyrää vastaavan plastisen muotoympyrän. Siihen liittyy uusi näkemys kaksoistaivutetusta pinnasta, jota Steiner luonnehti plastisen työskentelyn oleelliseksi muotoelementiksi. Reichertin kehittämä työskentely voi johtaa syvempään, kuvalliseen ymmärrykseen kehitystapahtumista. Vastaavasti kuin väreihin syventymällä kehittää ja herkistää niille havaintoelintä ja oppii tietoisempaan värien kokemiseen ja käyttämiseen, samoin voi kokonaisvaltaisia ilmiöitä työstämällä kehittää sisäistä elintä niitä kohtaan. Tämä syklisen, kokonaisvaltaisen tietoisuuden kehittäminen tuntuu nykyajan pirstoutumisen ja yksilöllistymisen keskellä yhä välttämättömämmältä. Työni ovat syntyneet pyrkimyksestä päästä sisälle muuntumisen maailmaan. Suurin osa niistä ei ole valmistunut ateljeetöinä, vaan opetuksen kylkiäisenä eri teemojen havainnollistamiseksi, tai seminaareissa yhdessä opiskelijoiden kanssa. Jotkin kuvista ovat luonnoksia ja ideoita suurempiin töihin joita ei ole toteutettu, muutamat yksinkertaisesti harjoituksia. Taiteellista kehitystäni viitoittavissa vanhoissa kuvissa voi nähdä henkilökohtaisen motiivi, joka myöhemmin johti kokonaan muodonmuutoksen, metamorfoosin pariin. Keskityin ”esiantroposofisena aikanani” (1975-1978) kysymykseen oleellisista ja epäoleellisista struktuureista ulkoisessa luonnossa. ja koin erittäin vaikuttavina kaksi muotomaailman moninaisuuden oleellista liikettä: laajenemisen ja supistumisen. Olen sittemmin työstänyt laajenemisen ja supistumisen teemaa esimerkiksi yhteydessä vuodenaikoihin. Kuvaan usein silmumaisilla, laajenevilla pyörteillä kevään liikettä, sitten lehtimuodot (kesä) kuihtuvat ja tiivistyvät kokoon (syksy). Ne vetäytyvät tummiksi pyörremuodoiksi (talvi). Peter Elsner Peter Elsnerin näyttely MUOTO, LIIKE, MUODONMUUTOS– metamorfoosikuvia kasvi-, eläin- ja ihmisteemaan. Piirustuksia ja veistoksia.18.12.-22.12. ja 2.1.-8.1. klo 14.00-19.00 Snellman korkeakoululla, Jollaksessa |