LUOMUSIEMENEN SAATAVUUS

Katarina Rehnström

Luomusiemenen alkuperä, vaatimukset ja saatavuus on puhuttanut ympäri Eurooppaa viime vuonna ja tulee varmasti puhuttamaan tänäkin vuonna. Syy tähän on se, että EU vaatii luomuviljelyssä käytettävän luonnonmukaista lisäysaineistoa vuoteen 2003 mennessä. Tosin tilannetta vielä tarkastellaan uudestaan vuonna 2002 ja katsotaan, mikä on luomusiemenen tilanne Euroopassa juuri sillä hetkellä. Ajatus tämän kaiken takana on periaatteessa hyvä eli eihän ole tarkoituksenmukaista, että tavanomainen viljely tuottaa jatkuvasti tuotantopanoksia luonnonmukaisille viljelmille, jotka puhuvat nimenomaan omavaraisuuden puolesta.

Euroopassa oli viime syksynä lukuisia luomusiemeniä koskevia keskustelutilaisuuksia, joissa oli edustettuina sekä viljelijöitä, siemenkauppiaita, siemenjalostajia että tutkijoita. Tilaisuudet olivat

kaikille kiinnostuneille avoimia. Suomessa tällainen tilaisuus järjestettiin 26. lokakuuta. Sveitsin Baselissa pidettiin joulukuun alkupuolella kansainvälinen kokous, jossa kansalliset mielipiteet koottiin yhteen.

Mitä ihmeen luomusiementä

Yksi- ja kaksivuotisten kasvien kohdalla luonnonmukaisesti tuotetuksi lisäysmateriaaliksi katsotaan yhden sukupolven kestänyt luonnonmukainen viljely. Monivuotisten lajien kohdalla luonnonmukaiselta lisäysmateriaalilta edellytetään kahden kasvukauden ajan jatkunutta

luonnonmukaista viljelyä. Koska kaupallista luonnonmukaisesti tuotettua siementä on tähän asti ollut huonosti saatavilla, on viljelijöillä ollut mahdollisuus käyttää peittaamatonta tavanomaisesti viljeltyä siementä. Omalla tilalla luonnonmukaisesti tuotettua lisäysaineistoa on luonnollisesti aina ollut mahdollisuus käyttää.

Kasvintuotannon tarkastuskeskus on joka kevät kartoittanut luomusiementilannetta maassamme ja tiedottanut tilanteesta sekä viljelijöille että tarkkailijoille. Vaikka luomusiementä olisikin ollut saatavilla, eivät kaikki ole halunneet sitä käyttää. Jotkut pelkäävät kasvitauteja, toisten mielestä siemeniä on ollut helpompi hakea lähimmästä maatalouskaupasta jossa ei luomulaatua ole saatavilla, eräiden mielestä esteenä on ollut liian korkea hinta. Pitkittämällä siemenen ostoajankohtaa mahdollisimman kauas kevääseen on sitten voinut sanoa tarkastajalle hyvällä omallatunnolla, ettei siementä ollut enää saatavana luomulaatuisena. Viljojen luomusiementä on ollut suhteellisen hyvin tarjolla, kun taas puutarhakasvien osalta innokkainkin yrittäjä on

todennäköisesti vetänyt vesiperän.

Omat luomulajikkeet

Eräät luomuviljelijät ovat vannoutuneita vanhojen lajikkeiden käyttäjiä. Heidän mielestään ainoastaan perinteiset kasvilajikkeet täyttävät luomuviljelyn vaatimukset laadullisesti. On hienoa, että tällaisia perinteisiä kasvilajikkeita viljellään ja vanhaa geeniperintöä viedään eteenpäin, mutta se tuskin tulee olemaan mikään vastaus luomulajikeongelmiin.

Kasvinjalostus on vuosikymmenien saatossa edennyt aimo harppauksin ja perinteisten lajikkeiden satotasot jäävät kauas ajassa taakse. Maatalous on tänä päivänä muutenkin kovin eri näköistä kuin silloin, kun kyseisiä kasveja on viljelty laajemmassa mittakaavassa. Nykyaikaiset koneemme on kehitetty puimaan lyhytkortista viljaa eikä kolme metriä korkeaa ruista. Ennen vanhaan maatalot olivat pullollaan työvoimaa eikä haitannut, vaikka jonkun kasvin korjuumenetelmä olisi ollut kovin työläs. Tänään tilanne on toinen.

Jotkut viljelijät ovat ehdottomasti sitä mieltä, että luonnonmukaiseen ja biodynaamiseen viljelyyn pitäisi jalostaa omat lajikkeet, jotka vastaisivat niitä vaatimuksia joita luomutilat asettavat. Tavanomaiseen viljelyyn jalostetut lajikkeet kun takaavat hyvän sadon vain, jos käytetään keinolannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Lisäksi tällaiset lajikkeet on jalostettu ainoastaan optimaalisiin sääolosuhteisiin. Luomulajikkeille on yleisesti listattu seuraavanlaisia ihanneominaisuuksia:

- lajikkeen tulisi olla sopeutunut paikallisiin olosuhteisiin

- kasvin tulisi antaa hyvä tai kohtalainen sato sääolosuhteista riippumatta

- kasvilla tulisi olla kyky kasvaa ja kehittyä vaikka lannoitustaso olisi alhainenkin

- kasvilla tulisi olla hyvä kyky kamppailla rikkaruohoja vastaan eli tähän ominaisuuteen ovat sidoksissa korren pituus, lehtien asento ja nopea kasvuun lähtö keväällä

- kasvilla tulisi olla mahdollisimman hyvin kehittynyt juuristo joka yltää sekä laajalle että syvälle

- hyvä peltoresistenssi tauteja ja tuholaisia vastaan

- hyvä siemenlaatu jonka elinvoima lisääntyy vuosi vuodelta

- hyvä leipomislaatu

Omat luomulajikkeet olisivat hieno asia, mutta yksin Suomessa lähes mahdoton toteuttaa käytännössä. Yhden uuden kasvilajikkeen kehittäminen vaatii noin kymmenen vuotta aikaa ja pari miljoonaa markkaa rahaa. Joku on myös laskenut, että kyseistä kasvia pitää viljellä 60 000 ha ennen kuin uuden lajikkeen kehittäminen edes kannattaa. Toisaalta ainakin Saksassa Demeter-puolella ollaan jo päästy pitkälle biodynaamisten ja luonnonmukaisten puutarhakasvien jalostustyössä.

Lienee siis tässä vaiheessa varsin selvää, että vanhat perinnelajikkeet voi ainakin laajemmassa mittakaavassa unohtaa. Uusien lajikkeiden jalostaminen ei vielä tänä päivänä ole kovin helppoa. Luomussa siis pitänee tyytyä samoihin lajikkeisiin kun tavanomaisessa viljelyssäkin.

Ei tilanne nyt aivan huono ole, sillä samoja jalostustietoja voidaan käyttää hyväksi sekä tavanomaisella että luomupuolella. Esimerkiksi kasvin typenottokykyä, rikkaruoho- ja sairausresistenssiä jne. testataan jo nytkin tavanomaisissa lajikekokeissa. Voisi siis olla realistista aikaansaada jonkinlaiset luomulajiketestit ja tämän seurauksena positiivilistat niistä lajikkeista, jotka soveltuvat erityisesti luomutiloille.

Dem 1/00