Katsaus menneeseen kesään

Touoille päästiin hyvissä ajoin, noin viikko Vapusta. Muokkaus-, kylvöolosuhteet olivat mitä parhaimmat. Sopivasti saatu sadekuuro varmisti myöhäisimpienkin kylvösten pintaan tulon. Näytti varsin lupaavalta, vain huonot rukiin oraat harmittivat.

Tästä eteenpäin sadepilvet sitten kiersivät Heponiemen kylän, kuten niin usein muinakin vuosina ja kuivuus alkoi kiusata. Savihiesumailla se vääjäämättä merkitsee kevätviljojen sadon jäämistä määrältään korkeintaan välttäväksi.

Heinäkuun alkupäivinä aloitettiin heinätyöt. Ensimmäinen niitto ja paalaus sujuivat vielä ongelmitta, mutta pian alkuun vähäiset, sitten lähes päivittäiset sadekuurot rupesivat haittaamaan. Ei auttanut muu kuin odotella poutajaksoa, jota säätiedotuksetkin lupailivat. Kului viikko ja toinenkin ja oltiin jo pitkällä elokuussa, heinät korsiintuivat, menivät lakoon ja alkoivat mädäntyä tyvestä. Paniikki alkoi jo tulla päälle ja sato piti ottaa väkisin talteen hapon kanssa muovipusseihin. Valitettavasti jatkuva vedentulo oli tehnyt heinämaatkin upottaviksi, joten työkoneiden jättämistä urista kärsitään vielä pari vuotta eteenpäin.

Elokuun viimeisellä viikolla tapahtui ”ihme”: sateet loppuivat ja nyt saatiin nauttia korkeapaineesta. Se pysyikin paikallaan koko syys-, ja lokakuun ajan. Sadonkorjuu oli näissä olosuhteissa leikintekoa. Syysviljat saatiin kerrankin kylvää ihanteellisissa olosuhteissa. Rikkaruohotilanne oli varsin tavanomainen. Odotimme rantalohkolle aikaisemman perusteella sankkaa ohdakkeiden nousua, mutta jostain syystä sitä ei näkynytkään. Liekö edellisvuonna aloitettu tuhkapreparaatin levitys vaikuttanut, vai oliko syksyn tarkka laidunsyöttö sen heikentänyt?

Perunan kasvu pysähtyi tyystin

Kasvihuoneen pystytys vanhan lumen………….Jatkuu

Takaisin.