Katarina Rehnström
Kananmunan koko voi suuresti vaihdella riippuen mm. rodusta ja kanan iästä. Alkuvaiheessa kana munii suhteellisen pienikokoisia munia, muninnan keskivaiheilla yleensä ns. normaalikokoisia ja loppupuolella munien koko tavallisesti kasvaa. Munan koon kasvaessa lisääntyy lähinnä vain valkuaisen määrä, joka puolestaan on suurimmaksi osaksi vettä. Mitä suurempi muna on kooltaan, sitä heikompi on yleensä kuoren laatu.
Hyvä kananmunan kuori on tarpeeksi vahva, jotta muna ei rikkoudu liian helposti.
Kuoren väri vaihtelee rodun ja hybridin mukaan. Värillä ei siis ole mitään yhteyttä siihen, miten munat on tuotettu, niin kuin yleisesti luullaan. Valkokuorisia on lähes mahdoton myydä luomu- tai vapaan kanan munina, sillä kuluttaja mieltää ne voimakkaasti häkkikanalassa tuotetuiksi.
Munan kuori liittyy oleellisesti laatuun. Sen tulee olla ehjä, puhdas ja sileä, eikä siihen saa olla tarttunut vieraita hajuja tai makuja. Kuori on huokoinen ja hengittävä, ja sen kautta kulkeutuu helposti kananmunan sisälle aineita, jotka vaikuttavat makuun. Jos kanalassa on vahva lannan tai ammoniakin haju tai kananmunien vieressä säilytetään esimerkiksi sipuleita, voivat ne aiheuttaa voimakkaitakin makuvirheitä muniin. Kanalan hyvä hygienia on munantuotannon A & O.
Kananmunan makuun vaikuttaa myös se, mitä rehua kanoille syötetään. Esimerkiksi runsas kalajauhon käyttö saa tunnetusti aikaan kalanmakuisia munia. Myös keltuaisen väri kiinnostaa kuluttajia. Siihen voidaan vaikuttaa lisäämällä rehuun joko synteettisiä väriaineita tai tarjoamalla kanoille luonnollista, keltuaisen väriä parantavaa ravintoa. Mitä voimakkaampi keltuaisen väri on, sitä parempi. Voimakkaan värin saavat aikaan karotenoidit, joita on esimerkiksi vihreissä kasveissa ja lantussa. Keltuaisen väri ei kuitenkaan välttämättä ole sidoksissa kananmunan makuun.
Valkuaisessa tai keltuaisessa voi joskus esiintyä ns. veripilkkuja. Syytä ei varmuudella tiedetä, mutta niiden muodostuminen näyttää olevan sidoksissa ainakin perimään, eli joillakin linjoilla niitä esiintyy enemmän kuin toisilla. Stressi näyttää myös aiheuttavan veritäpliä, ja häkkikanojen munissa on todettu olevan enemmän verisiä pilkkuja kuin lattiakanojen. Vääränlainen ruokinta tai vitamiiniannostelu saattaa osaltaan vaikuttaa asiaan.
Lisää aiheesta Katarina Rehnströmin juuri ilmestyneessä kirjassa "Luomukanan hoito", kustantaja Biodynaaminen yhdistys ry.
Dem 1/00