KOLMAS VOIMA ON ASTUNUT ESIIN

Päivi Suokas

Ruotsissa Göteborgin lähellä kokoontui vuodenvaihteessa kansainvälinen antroposofinen konferenssi, jonka teemana oli sisäisen tien kulkemisen ja aktiivisen yhteiskunnallisen osallistumisen välinen yhteys. Tapahtuma oli jatkoa noin vuotta aiemmin Filippiineillä pidettyyn vastaavaan konferenssiin, ja niinpä Ruotsiin kokoonnuttiinkin otsikon ”Northern Conference” alla. Ensi vuonna tämä globaalien tapahtumien sarja jatkuu Etelä-Afrikkaan saaden siellä taas uutta väriä ja työskentelymuotoja ja sitä seuraavana vuonna on vuorossa ilmeisesti Brasilia.

Ruotsissa oli mukana 130 osallistujaa 23 maasta ja kaikista maanosista. Tunnelma oli lämmin ja innostava eikä naurua puuttunut. Tapahtuman ydinviestin voisi tiivistää näihin sanoihin: Koska maailmanlaajuisen talouden ylivalta puristaa ihmisiä kaikkialla yhä ahtaammalle, tarvitsee se vastapainokseen yhtä lailla maailmanlaajuisen uuden kulttuurin virikkeen. Ja tuo virike on jo astunut maailmanhistorian näyttämölle.

Seattle 1999

1990-luvun suuria kansainvälisiä trendejä oli Maailman kauppajärjestön WTO:n perustaminen ja sen vaikutukset koko maailmantalouteen. Samanaikaisesti tapahtui kuitenkin muutakin. Kansainvälisesti toimivien kansalaisjärjestöjen lukumäärä viisinkertaistui 1990-luvun aikana ja niitä on jo noin 30000. Kansalaisliikkeiden globaali voimannäyttö tapahtui viime vuoden lopulla WTO:n kokouksen yhteydessä Seattlessa, Yhdysvalloissa vuosikymmenen suurimmassa mielenosoituksessa. Seattlen ministerikokoushan päättyi WTO:n kannalta täydelliseen katastrofiin, koska siellä ei pystytty sopimaan mistään, mutta kansalaisliikkeille se oli ratkaiseva voitto. Tämän tapahtuman jälkeen WTO ei yksinkertaisesti voi olla kuuntelematta kansalaisten ääntä, mikä on nyt todettu johtavia talouselämän lehtiä myöten. WTO sen sijaan on pattitilanteessa, jossa sekä neuvotteluprosessin jatko että eräät keskeiset kauppapolitiikan yksityiskohdat ovat täysin levällään.

Seattlen mielenosoitusten symbolihahmoksi nousi ranskalainen, lampaan maitoa pienellä tilallaan tuottava José Bové. Seattle Times kirjoitti kokouksen aikana tästä 60 lampaan omistajasta: ”José Bovésta on tullut kansainvälinen ikoni perheviljelyksen puolesta käytävässä taistelussa. Vastakkain ovat kylän Daavid ja maailman Goljat.” Lehti myös kertoi Seattleen kokoontuneen maailman kansalaisjärjestöjen eliitin kunnioittavan José Bovéta niin, että se osoittaa hänelle suosiota seisaaltaan. Bové julisti Seattlessa, että Maailman kauppajärjestö toimii tästä lähtien eri maailmassa kuin aikaisemmin: ”Tämä on ensimmäinen kerta kun näin monet ihmiset eri maista seuraavat, mitä WTO on tekemässä. Tästä lähtien ihmiset ovat aina paikalla katsomassa, mitä WTO tekee ja sanoo. Me olemme tulleet näihin kokouksiin jäädäksemme.” (HS 3.12.99)

Ääriviivat alkavat hahmottua

Kun Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa täytti maaliskuun alussa 15 vuotta, juhlapuhujaksi oli kutsuttu professori Raimo Väyrynen Notre Damen yliopistosta. Hän kuvasi maailmantilannetta sanomalla, että kansalaisjärjestöjen vahvistuminen on synnyttänyt globaalin kolmannen sektorin kansallisvaltioiden ja maailmanmarkkinoiden rinnalle. ”Nämä järjestöt täyttävät tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä: niiden arvioidaan antavan enemmän kehitysapua kuin koko YK-järjestelmä ja esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksien tai ympäristöongelmien seuranta ei toimisi lainkaan nykyisellä tehollaan ilman kansalaisjärjestöjen panosta.”

Elektroninen tiedonvälitys on mahdollistanut kansalaisjärjestöille aivan uudenlaisia kansainvälisiä yhteistyömuotoja. Raimo Väyrynen luonnehtii tilannetta näin: ”Tietoa voidaan välittää ilman keskitettyä organisaatiota laajalle ja nopeasti. Kuten Maailman kauppajärjestö WTO:n vastainen laaja mielenosoitus Seattlessa osoittaa, tällaista poliittista prosessia on miltei mahdoton pysäyttää. Kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina toteuttaneet useita positiivisia ja menestyksellisiä toimintakampanjoita, joiden ansiota pitkälle ovat maamiinat kieltävä kansainvälinen sopimus, kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen sekä köyhimpien maiden velkojen anteeksiannon aloittaminen.”

”Toisaalta erilaiset vastakampanjat ovat olleet pysäyttämässä kansainvälistä investointisopimusta (MAI) sekä Kansainvälisen kauppajärjestön uutta neuvottelukierrosta. Nämä kampanjat ovat pakottaneet kohteena olleita järjestöjä lisäämään avoimuuttaan ja laajentamaan suhteitaan yhteiskuntaan hallitusten ja yritysten ulkopuolelle.”

Kepan tammikuussa valtioneuvostolle lähettämässä kirjeessä todetaan sama asia näin: ”Seattlen ministerikokousta varjostaneet ennen näkemättömät mielenosoitukset ja kokousta ympäröinyt virallinen ja epävirallinen kansalaisyhteiskunnan moninainen toiminta osoittaa, että nykyisenkaltainen maailman kauppajärjestelmä on vakavassa kriisissä. Kansalaisyhteiskunta on herännyt arvioimaan kauppasopimusjärjestelmän toimintaa ja asettanut sille oikeutetun vaatimuksen perusteellisesta arvioinnista ja koko järjestelmän korjauksesta. Seattlen ministerikokous on siten synnyttänyt kauan kaivatun maailmanlaajuisen arvokeskustelun kaupan etujen ja muiden elämänalojen suhteesta.”

Siviiliyhteiskunnan nousu

Kansalaisjärjestöt tunnetaan kansainvälisessä keskustelussa nimellä NGO (non-governmental organization), mutta nykyään käytetään myös nimeä civil society organization eli CSO. Viime aikoina sanaa siviiliyhteiskunta on kaiken kaikkiaan alettu käyttää uudessa merkityksessä. Osallistuin itsekin viime vuonna ulkoministeriön järjestämään kansainväliseen seminaariin nimellä ”The Role of Civil Society in Development”, jonka tarkoituksena oli kutsukirjeen sanoin ”syventää keskustelua kansalaistoiminnan ja siviiliyhteiskunnan roolista kehityksessä”.

Kansalaisliikkeissä aktiivisesti toiminut filippiiniläinen Nicanor Perlas on seurannut tiiviisti viime vuosien kehitystä ja näkee siinä ne kolme voimaa, joiden vuorovaikutuksesta Rudolf Steiner on käyttänyt nimitystä yhteiskunnan kolmijäsennys. Steiner puhuu talous-, oikeus- ja hengenelämän erilaisista rooleista, mutta mitä ihmettä hengenelämä tässä yhteydessä tarkoittaa?

Talous-, oikeus- ja hengenelämän sijaan voitaisiin yhtä hyvin puhua taloudellisesta toiminnasta, sosiaalisista suhteista ja sivistyksellisistä arvoista. Tai maailmanmarkkinoista, kansallisvaltioista ja kansalaisyhteiskunnasta. Tai yrityssektorin, valtiosektorin ja ns. kolmannen sektorin suhteista. Tai siviiliyhteiskunnasta jättimäisten taloudellisten pelureiden ja valtio- ja sotilasliittoutumien vastapainona. Ihan miten vain, jako kahteen on joka tapauksessa mennyttä vuosisataa ja nyt aika itsessään nostaa kolmannen elementin historiantekijäksi.

Kun ennen talouden ja politiikan johtajat pelasivat keskenään monopoliaan, siviiliyhteiskunnan nousu tekee maailmasta väistämättä kolminapaisen. Talous- ja valtioelämä voi vastata tähän haasteeseen joko ottamalla siviilisektorin tasaveroisena neuvottelupöytään, jolloin maailmanpolitiikka alkaa käytännössä kulkea kohti kolmijäsennystä, tai ne voivat jatkaa entiseen malliin, jolloin uhkana on niiden omienkin rakenteiden romahtaminen.

Nicanor Perlas, alussa mainittujen Filippiinien ja Göteborgin konferenssien keskeinen alullepanija, on julkaissut äskettäin teoksen siviiliyhteiskunnan merkityksestä ja siitä, miten kulttuurielämä voidaan käsittää uudesta näkökulmasta (Shaping Globalization: Civil Society, Cultural Power and Threefolding; CADI, Filippiinit). Kun ajatellaan että nimenomaan ihmishenki luo kulttuuria ja että kulttuurissa vallitsevat arvot vievät sen joko kukoistukseen tai tuhoon, on itse asiassa aivan selvää että siviiliyhteiskunnan koko maapallon kattava aktivoituminen on se maailmanmarkkinoiden ja valtioliittoutumien rinnalla vaikuttava kolmas tekijä, jonka nousu on historiallinen välttämättömyys.

Modernissa merkityksessään siviiliyhteiskunta käsittää erilaisia kansalaisliikkeitä ja –järjestöjä, aatteellisia yhdistyksiä, kirkon ryhmiä, riippumattomia tiedotusvälineitä ja oppilaitoksia sekä monia muita toimijoita. Kulttuuri liittyy ideoihin ja ihanteisiin näiden kaikissa eri muodoissa. Sen piiriin kuuluvat maailmankatsomukset, merkitykset, identiteetit, taide ja henkisyys. Kulttuurin piirissä syntyy paitsi uutta tietoa, myös taju siitä mikä on eettistä ja pyhää. Kulttuurista ihminen ammentaa olemassaololleen merkityksen, ja jollei tuota merkitystä löydy, vaarana on itselle ja ympäristölle tuhoisa käyttäytyminen.

WTO:n norsunluutorni romahtaa

Seattlessa poliisi jahtasi mielenosoittajia kyynelkaasun ja kumiluotien voimalla ja pidätti yli 600 ihmistä. Kaupunkiin julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Poliisijoukot täydessä varustuksessaan näyttivät kuin tietokonepelien hahmoilta tai Tähtien sodan Darth Vadereilta. Ja silti nimenomaan WTO oli tämän taiston häviäjä, kun jo liki toivottomalta näyttäneessä tilanteessa tapahtui maailmanlaajuisen siviiliyhteiskunnan voimien kokoaminen – ikään kuin viime hetkellä, kun kestävälle ja solidaariselle pohjalle rakentuva tulevaisuus näytti jo mahdottomalta ja kun kyynisyys ja epidemian lailla leviävä masennus valtasivat alaa.

WTO on toiminut kuin maailmanhallitus, vaikkei se ole demokraattisesti valittu. Kolme ihmistä WTO:n sisällä tarkistaa, ovatko kansalliset lait ristiriidassa WTO:n sopimusten kanssa. WTO:n toimintakulttuuri on niin salailevaa, ettei edes jäsenmaiden parlamenteilla ole osallistumismahdollisuuksia sen toimintaan. Seattlen ministerikokouksen virallisten kokousdelegaatioiden jäsenistä suurin osa oli tietämättömiä asiakirjoista, joiden pohjalta todellisia neuvotteluja käytiin! Erään aikaisemman WTO:n kokouksen yhteydestä kerrotaankin tarinaa, kuinka erään maan ministeri saapui takaisin kokouksesta, antoi paperipinkan virkamiehelleen ja käski tämän selvittää, mitä ministeri oli juuri allekirjoittanut.

Sitä paitsi WTO:n sopimukset ovat sen luokan paperipinkkoja, että harva ihminen maailmassa hallitsee ne edes pääkohdissaan, yksityiskohdista puhumattakaan. Ei voi olettaa, että tavallinen kansalainen olisi niistä selvillä, joten on syytä yhtyä mosambikilaisen Rafael Shikhanin sanoihin: ”IMF, Maailmanpankki ja WTO ovat kaikki yhtä rikkaiden miesten kerhoa ja on samantekevää, ymmärrämmekö jotain tripseistä, pipseistä, kiksesistä ja muista. Ei meillä ole mitään tekemistä tuossa kerhossa kuitenkaan.”

Kuin Mikael miekallaan lohikäärmettä vastaan

WTO:n giganttimainen valtapyrkimys vaatii vastapainokseen yhtä lailla globaalisti toimivan voiman. Se voima ei kuitenkaan kasva mistään ylikansallisista koneistoista, vaan lukemattomien yksittäisten ihmisten sydämistä, kun he havahtuvat kysymään, mikä sitten on ihmisen itsensä paikka meneillään olevassa kehityksessä. Vastakuvan nousu havahduttaa kysymään todellisten inhimillisten arvojen perään. Nyt jos koskaan tulisi kaikkien henkisesti suuntautuneiden liikkeiden yhdistää voimansa niihin liikkeisiin, jotka ovat jo vuosikausia olleet yhteiskunnallisesti aktiivisia. Tästä vuorovaikutuksesta ja keskinäisestä kantamisesta voi hioutua se Mikaelin miekka, jonka edessä – kuten vanhat maalaukset niin väkevästi kertovat – alkuun kauhistuttavalta näyttänyt lohikäärme vapisee omassa surkeudessaan.

Kansalaisjärjestöt eivät olisi mitään ilman niissä toimivia yksilöitä, ja jossain vaiheessa jokainen yksilö joutuu kohtaamaan kysymyksen, mistä löytyvät ne sisäiset voimanlähteet, jotka pitävät huolen siitä ettei tuli pala loppuun. Göteborgin konferenssista kuultiin Tyynen valtameren reunusvaltioissa elävistä, antroposofiasta innoituksensa saavista toimijoista, etteivät valtavan pitkät välimatkat ole heille mikään este. Heidän näkökulmastaan kaikki tapahtuu periferiassa ja keskellä on vain vettä. Kun ulkoinen keskipiste puuttuu, keskus on löydettävä sisältä, totesi eräs läsnäolijoista. Ajatelkaa mikä valtava voima tuossa inhimillisessä keskuksessa piilee, niin hyvään kuin pahaan! Yksi ainoa spekulantti voi murskata kansantalouksia. Ja yksi ainoa ihminen pani alulle sen kehityksen, joka johti maamiinat kieltävään sopimukseen. Henkilömiinakieltoa ajava kansainvälinen kampanja ja sen johtaja Jody Williams saivat vuonna 1997 Nobelin rauhanpalkinnon.

Seuraavat otteet ovat kansalaisaktivisti Jody Williamsin Vermontin yliopistossa toukokuussa 1998 pitämästä puheesta:

”Kun opiskelin Vermontin yliopistossa 26 vuotta sitten ... minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tulisin tekemään. Joillakin ystävistäni oli. Osa aloitti valmistuttuaan opettajana tai asianajajana tai jonain muuna, he ovat sitä edelleenkin ja kokevat valinneensa oikein…

Minä en edes mennyt valmistujaisjuhlaan, koska en tajunnut mistä tai mihin olin valmistunut.... Jatkoin kansainvälisyyskoulutukseen, suoritin opinnot englannin ja espanjan kielissä ja läksin Meksikoon.

Olin edelleenkin ymmälläni, mutta opetin englantia Meksikossa. ... En vieläkään tiennyt mitä teen, palasin Yhdysvaltoihin ja olin kolme vuotta tilapäisenä sihteerinä Washingtonissa....

Tein työtä mielelläni, koska se antoi minulle tilaa miettiä, mitä tahtoisin tehdä. Sitten joku antoi minulle maanalaisen pysäkillä lentolehtisen jossa sanottiin ”El Salvador: toinen Vietnam?”

Tästä alkoi tie siksi mitä nyt olen. Mitä se sitten lieneekin.... Aloitin Washingtonissa, jossa olin silloin opettajana.... Minulla oli oikea työpaikka, jonka äitikin pystyi selittämään ystävilleen, ja vapaa-aikana aloin koota toimintaa. Intohimo siihen, minkä koin oikeaksi asiaksi, otti minut valtoihinsa, enkä ole kertaakaan katunut.

Jätin opettajan työni ja ryhdyin kokopäiväisesti organisoimaan toimintaa, jonka tarkoituksena oli mielestäni sopimattoman sodankäynnin lopettaminen. …Näin päädyin maamiinojen kieltoon ja Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Kukapa olisi voinut sitä ennalta arvata?

… Mutta olen edelleenkin Jody Williams, joka ei mennyt valmistujaisjuhlaansa. Olen yhä se Jody Williams, joka ei tiedä mitä tekisi seuraavaksi....

Ainoa mitä tiedän on se, että herään vieläkin joka aamu iloisena ja innoissani ja mietin, mitähän uutta tekisin tänään. Kukaan ei voi tietää puolestasi, mikä on uutta ja ratkaisevaa sinulle. Sinun on itsesi ajateltava, mikä luo tilanteen uusiksi sinulle.... Tärkeää on, että se tuottaa sinulle iloa.

Uskon vakaasti, että ihmiset antavat maailmalle tärkeimmän panoksensa … jos he voivat päivittäin kokea iloa tehtävistään.... Mieti rohkeasti, mikä saa sinut iloiseksi, jotta sinun ilosi voisi tarttua muihinkin."

Dem 1/00